Karvattomuuden myytti ja myytinmurtajaiset
Viime vuosina on saanut kauhunsekaisin tuntein lueskella ja kuunnella erilaisien tietäjien karvattomuusvainoja ja tottahan asia tulee olemaan myös tapetilla tulevassa hyvinvointilain jalostusasetuksessa. Näköpiirissä on myös kahden karvattoman yksilön yhdistämiseen liittyvä kielto ihan kennelliiton pentuerekisteröintienkin tasolla. Kyseinen jalostusasetus ei ole vielä valmis, eikä meillä näin ollen vielä täysin varmaa tietoa mitä kaikkea se tulee sisältämään karvattomien koirarotujen osalta.
Tässä kirjoituksessani viittaan nyt kiinanharjakoirilla, perunkarvattomilla ja meksikonkarvattomilla esiintyvään FOXI3 retrogeeniin, joka siis aiheuttaa koiran fenotyypissä karvattomuuden, kiinanharjakoirilla hyvin eri asteisina.
Heitän tähän nyt hatustani, mutta hyvinkin monesta lähteestä luetun ja opitun pohjustuksen siitä, ettei karvattomuus ole millään tavalla ihmisen jalostuksen avulla aikaansaatu ominaisuus koiraeläimissä, vaan se on tosiaan ihan itsekseen jo vuosituhansia sitten ilmaantunut ominaisuus paariatyyppisiin koiriin lähinnä afrikan alueella ja muissa lämpimissä maailmankolkissa. Ihan varmasti tähän on siis ollut ihan luonnolliset lähtökohdat ja tarpeet.
Asia nosti nyt taas päätään tällä viikolla (13/26) ylioppilaskirjoitusten myötä, kun ylioppilastutkintolautakunta oli päättänyt suoda rodulle hyvin kyseenalaisella tavalla ilmaistun kunnian saada valtakunnallista näkyvyyttä. Tottahan sitä odotin innolla asiasta kuultuani, että minkähänlaista asiantuntemusta sitä tällä kertaa saa todistaa. Kun sitten menin lautakunnan sivuilta tarkistamaan kysymyksen asettelun, olin äimän käkenä. Toki osasin odottaa jotain karvattomuuteen liittyvää taivastelua, mutta se lähteettömyyden määrä (0) ja näin ollen täysin tuulesta temmattujen väitteiden määrä sai kyllä ihmettelemään. Miten tuollainen taho, jonka perusajatus on kriittisen ajattelun ja ulostulojen kaiveleminen oppilaista, pystyy alittamaan riman noin räikeästi?
Tässä vielä linkki kyseiseen biologian kysymykseen.
Ihan jokaiseen hevonkukkuun kyseisen kysymyksen pohjustuksessa en taida edes jaksaa ottaa kantaa, mutta jos nyt edes joihinkin.
1. Karvattomien kiinanharjakoirien hampaat, kynnet ja karvoitus eivät kehity normaalisti. Lisäksi karvattomien koirien iho on herkkä auringolle ja kuivuu helposti. Ne ovat myös herkkiä kylmälle.
On totta, että hyvin usein karvattomilla koirilla hampaat ovat erilaiset, kuin karvallisilla koirilla. Variaatioita löytyy joka lähtöön, mutta tyypillisesti esim. kulmahampaiden asento on enemmän eteenpäin, kuin tavallisesti koirien kulmahampaat ovat asettuneet. Myös hammaspuutoksia esiintyy muutaman hampaan puuttumisesta hyvinkin tyhjiin suihin. Pitää kuitenkin muistaa, että myös hyvin karvattomillakin koirilla on mahdollista olla aivan tavallisen koiran suu ja siihen pystyy kyllä jossain määrin vaikuttamaan jalostusvalinnoilla.
Hammaspuutokset ovat varsin yleisiä kääpiökoiraroduilla ylipäätään, eikä niillä ole mitään tekemistä karvattomuuden kanssa. Lisäksi monilla koiraroduilla esim. purennat ovat pääosin vinksallaan, vaikkapa alapurennassa.
Harjakoiralla kuuluu olla oikea-asentoinen purenta ja puuttuvat hampaat eivät koiran normaalia elämää sinällään estä. Koira voi syödä koko ikänsä terveellisesti sellaista ruokaa, jonka pystyy jauhamaan hammaspuutoksienkin kera. Luitakin nämä kalvavat siitä huolimatta, että joku hammas puuttuisi. Omani syövät luita/rustoja useamman kerran viikossa täysin ongelmitta.
Kynsien ongelmista en ole ikinä kuullutkaan harjakoirilla tuollaisena karvattomuuteen liittyvänä ominaisuutena. Olen seurannut rotua vuodesta 1996 ja omistanut sekä kasvattanut sellaisen otannan rodun yksilöitä eri linjoista, joten väkisin tällainen ominaisuus olisi edes joskus osunut kohdalle, jos se olisi karvattomuuteen liittyvä asia. Ei yhtäkään. Sen sijaan kasvateissani on ollut taannoin 2 SLO koiraa, joilla kynnet toki tippuvat, mutta se ei liene nyt asia, johon tuossa kysymyksen alustuksessa viitattiin. Siis autoimmuunisairaus, jonka vuoksi kynnet kärsivät.
Karvattomien koirien iho ei ole sen herkempi sisäisille asioille, kuin muidenkaan koirien ihot. Auringolle omat koirani eivät ole koskaan olleet mitenkään herkkiä (eivätkä esim vaatineet minkäänlaista aurinkosuojaa), koska olen aina suosinut tummapigmenttisiä koiria. Vain pigmentittömät tai hyvin vaaleapigmenttiset koirat kärsivät tästä ongelmasta. Ei tummanruskeat tai mustapigmenttiset. Karvaton kiinanharjakoira saa suojavärin ihoonsa jo kevättalvella ikkunan läpi tulevan auringon avulla. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, mutta pitää täysin paikkansa. Kun sitten tarjetaan alkaa olemaan nakuna pihalla, on suojaväri jo sillä mallilla, ettei rasvaaminen ole tarpeen. Kokemuksieni mukaan karvattomien koirien ihot eivät kuivu sen herkemmin kuin karvallistenkaan koirien enkä itse koskaan rasvaa nakujani, ellei niillä ole tullut jotain erityistä syytä, esim. jotain naarmuja, minkä vuoksi se olisi tarpeen. Ja näyttelyihin rasvaan kotoa lähdettäessä nahkan, jotta se olisi varmasti kauniin värinen. Aidoilla nakukoirilla iho on aavistuksen paksumpikin kuin karvaisilla tai tumppunakuilla (karvaa kasvaa kauttaaltaan, vaikkei se olisikaan rotumääritelmän mukaan karvattomilla variaatioille toivottu ominaisuus, eri asia kuin puuterihuisku kuitenkin).
Ihon kuivuminen on kyllä sisäinen ongelma eikä liity karvattomuuteen sinällään. Kun ruokavalio on kunnossa, ihokin voi hyvin. Meillä koirat juoksevat kesäisin monta kertaa viikossa rannalla, käyvät meressä ja sitten taas pöllyyttävät merihiekassa ja -tuulessa menemään ja silti niiden iho ei kaipaa rasvaa. Välipäivinä juostaan vielä metsissä, jossa nämä painavat risukoissa menemään eikä iho siitäkään tunnu kärsivän.
Tottakai nakukoira on herkkä kylmälle. Niin on ihminenkin. Muttei ihan samassa suhteessa kuitenkaan. Mulla nakut vetää kyllä vallankin juostessaan ihan mielellään ilman vaatteita vielä 10 asteen lämmössä, jos ei nyt kaatamalla sada ja vaakassa tuule. Tottakai vaatteet laitetaan nakukoirille aina tuulisilla keleillä, sateessa ja pakkasilla ja muutenkin aina silloin, kun itse kaipaa hanskoja käteensä. En näe tätä seikkaa silti ongelmana, koska vaatteet on keksitty. Sekä ihmisille että koirille. Koirat eivät vaatteisiin jo heti pienestä tottuessaan kärsi niistä mitenkään, kunhan ne on tarkoituksenmukaisia ja toiminnallisia eri tarkoituksissaan.
2. Jälkeläisten genotyyppien lukusuhde on 1:2:1. (1 p.) Hyväksytään lukusuhde 1:2, jos vastauksesta ilmenee, että neljäsosa kehittymään lähteneistä jälkeläisistä on kuollut letaalialleelin homotsygotian vuoksi.
25 % jälkeläisistä on karvaisia (kk), 50 % karvattomia (Kk) ja 25 % kuolee (KK). (1 p.)
No niin. Tässä ollaan nyt teorian äärellä. Käytännön kasvatustyö ja ihan vaikka vuosittaisista pentuerekisteröinneistä ammennettavan tiedon pohjalta voidaan todeta, ettei nuo prosentuaaliset, teoreettiset lukemat oikein tahdo pitää paikkaansa. Näihin asioihinhan juuri vedotaan jalostusasetuksessakin aikanaan ja kennelliitossakin vaikuttaa sellaiset voimat, jotka nojailevat tähän teoriaan. Heiltä ei ole löytynyt käytännön tilastotietoa (koska eivät ole jaksaneet nähdä sitä vaivaa) todellisista suhdeluvuista, vaikka se tieto olisi sieltä ihan reilusti kaivettavissa, jo useamman vuosikymmenen ajalta tässäkin maassa.
Itse näistä viime vuosien riehumisista aktivoituneena tein alustavia laskelmia pentuekokojen suhteen (hl = karvaton ja pp = puuterihuisku)
hl x hl, pp x hl ja harvinaisempien pp x pp yhdistelmien osalta eli ynnäsin siis kaikki toteutuneet yhdistelmät monen vuoden ajalta. En toki saanut aikaiseksi tehdä mitään lopullista yhteenvetoa – ehkä minun nyt olisi syytä.
En tiedä miksi rotuyhdistys ei sitä ole tehnyt, koska heillä nyt olisi edes jotkin alkeelliset mahdollisuudet vaikuttaa näihin asenteisiin ja disinformaation leviämiseen rodun asioissa. Summa summarum; se mihin itse pääsin taannoin muistaakseni 5 vuoden ajalta kerättyjen tietojen pohjalta oli, että pentuekoko pieneni suunnilleen 15% luokkaa naku x naku -yhdistelmissä verrattuna naku x puuteri tai pp x pp -yhdistelmiin.
Jatkoväittämä ylioppilaskirjoituksissa tähän asiaan liittyen:
Jos kasvatuksessa käytetään heterotsygoottisia vanhempia, 25 % pennuista kuolee ennen luovustusikää
Voi nyt isäkissanv¤ttu. Kukaan ei ole koskaan nähnyt elävänä syntynyttä letaalipentua. Tai edes kuolleena syntynyttä. Ainakaan minun tuttavapiirissäni rotuun liittyen ja niitä on kuitenkin kymmeniä ja taas kymmeniä. Itsellänikin on kasvatteja sen verran (reilusti yli 20 pentuetta), että jo se tämäkin pommi olisi tähän torppaan tipahtanut jos sellainen olisi mahdollista. Pentukuolleisuus tai ennen luovutusikää sairastuminenkin on minulla niin minimissä ollut, että todellakin kyse on hyvin elinvoimaisesta rodusta. Minulla on koko kasvatushistoriani aikana menehtynyt ennen luovutusikää vain 2 pentua ja niihin oli ihan perustellut, muut syyt.
Olisi mahdottoman mukavaa, kun nämä kaikenlaiset tieteilijät pysyisivät asiassa. Kokemusperäisen tiedon ottaminen huomioon ei ole suinkaan kiellettyä, vaikka paperinmakuinen, sitä kautta hankittu pätevyyskin on tietty kiva.
3. Karvattomien kiinanharjakoirien jalostuksessa ylläpidetään letaalialleelia, joka johtaa terveysongelmiin, kuten ruoansulatusongelmiin.
Ylläpidetään toki letaalialleelia niiden syntymättömien alkioiden osalta. Ei muulla tapaa. Mielipiteitä jakava asia on se, onko alkioilla oikeuksia. Fakta; jos nämä letaalipennut kehittyisivät kovasti pidemmälle kuin alkioiden tasolle, näkyisi näistä aiheutuvien ongelmien merkkejä sekä emäkoirissa että sisaruksissa, oletan. Ihan maalaisjärjellä vaan. Minulla koirat synnyttävät itse, terveitä ja pontevia pentuja ja perään ei tule mitään muuta, kuin syntyneiden pentujen istukat. Mammat alkavat imettää ja pennut imeä pontevasti ja viikot ennen pentujen luovutusikää sujuvat hyvin luontevasti. Ikinä ei ole tarvinnut liioin pulloruokkia mitään pentuja, edes 11 pennun pentueestani.
Toinen fakta; alkioina menehtyviä pentuja löytyy eri syistä ihan kaikista koiraroduista: se on osa prosessia ja luonnon kiertokulkua. Nuo alkiot imeytyvät emon systeemiin ja menevät hyödyksi sekä emolle että jäljelle jääville sitä kautta.
Ruuansulatusongelmiin? Minulla on tosiaan ollut näitä teräsvatsoja vuodesta 1996. Koskaan ei ole ollut yhtäkään ruuansulatusongelmaista omissa koirissani. Yksi atooppinen oli taannoin, (eikä edes ole tietoa vaikuttiko ruoka sen iho-oireiluun mitenkään) joka oli sellaisesta emälinjasta, jossa atopiaa esiintyi.
Nykyisetkin koirani syövät vaihtelevasti eri eläinproteiineja ja järkevän määrän kasviksia ja kuituja sekä säännöllisen epäsäännöllisesti muita koiralle järkeviä ravintoaineita lisien muodossa. Kenenkään vatsa ei ole koskaan löysällä, ulosteet ovat kiinteitä ja kauniin värisiä. Kasvateistani en ole liioin kuullut ruuansulatusongelmaisista kuin kaksi tapausta liki 20 vuotta sitten ja nekin olivat molemmat puuterihuiskuja, joten syyttävä sormi ei silloinkaan osunut karvattomuutta aiheuttavaan geeniin.
Mitään lähteitä tähänkään väitteeseen ei ylioppilaslautakunta tarjoile.
4. Karvattomuutta ylläpidettäessä sisäsiittoisuudesta voi koitua ongelmia.
Nyt on puurot ja vellit sekaisin. Sisäsiittoisuudesta voi koitua ongelmia, jos mennään tekemään sellaisia yhdistelmiä, joissa sukusiitos% on korkea. Sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, onko vanhemmat puutereita vai nakuja. Meillä on onneksi moniin muihin, ”tavallisiin sesuleihin” verrattuna vielä suhteellisen laaja kanta mistä suorittaa valintoja, eikä ainakaan suomalaiset kasvattajat suosi tällä hetkellä linjaamista isossa kuvassa.
Näin ollen siis myös kahden karvattoman yhdistäminen on voitu tähän saakka toteuttaa ihan helpostikin sukusiitos%:lla 0, jos niin on haluttu. Tai jokatapauksessa alle 1% vaikka 5 sukupolvellakin laskettuna. Näin suurin osa yhdistelmistä tälläkin hetkellä on toteutettu oli vanhemmat sitten mitä variaatiota hyvänsä.
Tulevaisuudessa, kun kahden karvattoman yhdistäminen estää pentueen rotukoirarekisteröinnin, poistuu tämäkin aiheeton murhe. Sukusiitos%:a se toki ei tule parantamaan, saattaa käydä jopa hetkellisesti päinvastoin, kun joudutaan tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei muuten tarvisi tehdä. Ihan vaan, jotta löydetään muilta osin soveltuva partneri nakunartulle/urokselle. Se rajaa joka tapauksessa nykytilanteeseen nähden karkeasti puolet käytettävissä olevasta materiaalista ulos nakuyksilöiltä. Kukaan ei ole tähänkään saakka minun tietääkseni tehnyt naku x naku -yhdistelmiä vain itseisarvon vuoksi. Lähinnä niitä on tehty tumppunakun ja aidon nakun yhdistämisen vuoksi (jotta saataisiin vähemmän runkokarvaa tumppunakun jälkeläisille). Ja toki ihan koirien muiden ominaisuuksien yhteensopivuuden vuoksi. Sukutaulut on samat sekä karvattomilla että niiden puuterisisaruksilla, joten niihin nämä päätökset eivät liity.
5. Karvattomien koirien tuotannossa syntyy myös karvaisia koiria, joita kasvattaja tai jalostaja ei välttämättä halua
Puuterit ovat sekä näyttelyissä, jalostuksessa että muutekin rodun harrastajien keskuudessa ihan yhtä arvostettuja kuin nakutkin. Ne on näitä myytinmurtajien harhaluuloja, että puutereita jotenkin poljettaisiin nakujen jalkoihin. Ei ainakaan kiinanharjakoirissa tällaista ole tapahtunut tässä maassa enää tällä vuosituhannella. Muistan yhden kasvattajan, joka kloppasi puuteriuroksia, jos niitä tuli liikaa. Se oli 90-luvulla.
Olisi mahdottoman mukavaa, että valtakunnallisesti, takuulla asenteisiinkin kohderyhmän iän ja elämäntilanteen huomioon ottaen vaikuttava taho, julkaisisi vain perusteltua faktatietoa. Ylipäätään oli aika erikoista törmätä tällaiseen ulostuloon vain yhden koirarodun osalta. Jos sellaiseen haluttiin lähteä, olisi kohteeksi voinut toki valikoitua joitain sellaisia rotuja, joiden elämä on oikeasti kärsimystä esimerkiksi anatomisista syistä koko heidän elämänsä ajan. Harjakoirat ovat rakenteeltaan varsin terveitä ja toiminnallisia moniin muihin rotuihin verrattuna ja kuten aiemmin mainittu, varsin lisääntymiskykyisiä ja elinvoimaisia.
Julkaisun kansikuva (c) Esko Pamppunen. Nakukoirat nauttimassa auringosta, merituulesta, -vedestä ja -hiekasta ilman huolen häivää, ilman perästä kuuluvia ongelmia.
