Olen pitkään haudutellut artikkelia koirien vapaana liikkumiseen liittyen. Meillä kun koirille tarjotaan mahdollisuus liikkua vapaana pääsääntöisesti joka päivä, vuoden ympäri. Koen, että se on yksi meidän koirien terveyden ja hyvinvoinnin peruspilareista, jota ilman heidän elämänsä olisi monellakin tapaa hyvin merkityksetöntä ja lajille epätyypillistä. Koirat kun eivät ole luotuja pelkästään palvelemaan ja miellyttämään ihmistä ja tyydyttämään heidän tarpeitaan, vaan koirilla on omatkin tarpeensa ja niiden täyttymisestä olemme vastuussa kaikki me, jotka koiria pidämme hallussamme.
Niinpä syntyi tämä artikkeli, johon olen koonnut omien ajatusteni ympärille tekoäly apunani tutkimustietoa aiheeseen liittyen.
Koiran liikunnan määrää mietittäessä saatetaan ajatella, että kuinka pitkä lenkki koiran pitäisi saada päivittäin? Riittääkö tunti, tarvitaanko kaksi? Vähemmälle huomiolle jää helposti toinen kysymys: millaista liikuntaa koira päivänsä aikana saa?
Kävely ja rauhallinen ravi ovat hyvää perusliikuntaa, mutta koiran liikkumisen repertuaari on huomattavasti laajempi. Vapaana liikkuessaan koira voi vaihdella käyntiä, ravia ja laukkaa, kiihdyttää, hidastaa, kaartaa, pysähtyä ja vaihtaa suuntaa. Koirakaverin kanssa vauhti voi hetkessä muuttua rauhallisesta kuljeskelusta täysimittaiseksi takaa-ajoksi ja taas takaisin.
Liikuntafysiologian ja biomekaniikan tutkimukset osoittavat, ettei kyse ole vain saman liikkeen suorittamisesta eri nopeuksilla. Kun askellaji, vauhti, liikesuunta ja alusta vaihtelevat, muuttuvat myös koiran keholle asetetut vaatimukset.
Käynti, ravi ja laukka eivät ole vain liikkeen eri nopeuksia
Deban, Schilling ja Carrier tutkivat koirien lihasten sähköistä aktiivisuutta niiden kävellessä, ravatessa ja laukatessa juoksumatolla. Tutkimuksessa seurattiin 23 raajojen ulkoista lihasta sekä yhtä vartalon lihasta.
Tuloksissa näkyi selvästi koiran etu- ja takaosan erilainen tehtävä liikkumisessa. Takaraajat toimivat voimakkaasti koiraa eteenpäin työntävänä järjestelmänä. Useiden takaraajojen lihasten aktiivisuus kasvoi siirryttäessä käynnistä raviin ja edelleen laukkaan, mikä vastaa nopeammissa askellajeissa tarvittavaa suurempaa eteenpäin vievää impulssia.
Eturaajojen tehtävä on erilainen. Ne osallistuvat muun muassa vartalon kannatteluun sekä liikkeessä syntyvien voimien vastaanottamiseen. Monien eturaajan lihasten suurin aktiivisuus mitattiinkin ravissa eikä laukassa.
Tutkimus havainnollistaa hyvin sitä, miksi liikunnan laatua kannattaa tarkastella pelkkien kilometrien lisäksi. Käynti, ravi ja laukka asettavat koiran liikuntaelimistölle erilaisia vaatimuksia. [1]
Juoksevan koiran jalat toimivat myös jousina
Juokseminen ei perustu pelkästään lihasten aktiiviseen supistumiseen. Lihas-jännejärjestelmä pystyy myös varastoimaan liikkeessä syntyvää elastista energiaa ja vapauttamaan sitä seuraavassa liikkeen vaiheessa – hieman jousen tavoin.
Gregersen, Silverton ja Carrier tutkivat tätä koirien ravissa ja laukassa. Suuri osa liikkeen vastaanottamiseen liittyvästä niin sanotusta negatiivisesta työstä tapahtui raajojen distaalisissa nivelissä, erityisesti ranteen ja kintereen alueella.
Samalla ravi ja laukka erosivat toisistaan. Tutkijoiden laskelmien mukaan aktiivisesti lyhenevät lihakset tuottivat noin 26 prosenttia liikkumisen ulkoisesta työstä ravissa mutta noin 56 prosenttia laukassa. Elastisen energian varastoinnin merkitys oli puolestaan suurempi ravissa.
Laukka ei siis ole lihastyöltään sama asia kuin ravi. Askellajin ja vauhdin vaihtuessa myös liikkeen tuottamisen tapa muuttuu. [2]
Kiihdyttäminen on oma fyysinen tehtävänsä
Vapaana juokseva koira ei tavallisesti laukkaa pitkää matkaa samalla nopeudella. Se kiihdyttää, hidastaa ja lähtee uudelleen.
Walter ja Carrier vertasivat koirien voimakasta kiihdytystä kovavauhtiseen, mutta tasanopeuksiseen laukkaan. Kiihdytyksen aikana koira muutti sekä vartalonsa asentoa että raajojen maahan kohdistamia voimia tavalla, joka mahdollisti voimakkaan eteenpäin suuntautuvan kiihtyvyyden.
Kiihdytys ei siten ole vain lyhyt välivaihe ennen varsinaista juoksemista. Se on itsessään biomekaaninen suoritus, jossa koiran täytyy tuottaa nopeasti suuri eteenpäin suuntautuva voima. [3]
Tämän huomaa helposti myös koirien keskinäisessä leikissä. Koirat eivät yleensä sovi keskenään tasaista matkavauhtia. Yksi pinkaisee karkuun, toinen lähtee perään, ensimmäinen vaihtaa suuntaa ja hetken päästä roolit voivat vaihtua.
Tällainen liikunta on luonteeltaan hyvin erilaista kuin tasavauhtinen remmilenkki.
Sprintti haastaa lihasvoimaa ja tehontuottoa
Penn Vet Working Dog Centerissä on kehitetty terveille koirille 25 metrin maksimaalinen sprinttitesti. Koira lähtee makuuasennosta ja juoksee matkan niin nopeasti kuin pystyy.
Testi kehitettiin nimenomaan koiran toiminnallisen lihaskunnon arvioimiseen. Maksimaalinen sprintti vaatii kykyä tuottaa paljon voimaa ja tehoa nopeasti. Tutkimuksessa koirien kiihtyvyysprofiili muistutti kiinnostavasti aikuisten ihmisten sprinttikiihdytystä, ja tutkijat katsoivat testin soveltuvan terveen koiran lihaskunnon arviointiin. [4]
Tästä ei voida suoraan päätellä, että tietty määrä vapaana sprinttaamista kasvattaisi koiran lihasvoimaa tietyllä tavalla. Tutkimus osoittaa kuitenkin olennaisen asian: maksimaalinen kiihdyttäminen vaatii fyysisiä ominaisuuksia, joita rauhallisessa liikkumisessa ei samalla tavalla tarvita.
Monipuolinen vapaana liikkuminen haastaa kestävyyttä, lihasvoimaa, tehoa, nopeutta ja ketteryyttä eri tavoin.
Juokseminen on myös taito
Vapaana juokseminen eroaa suoraviivaisesta juoksuharjoituksesta vielä yhdessä olennaisessa asiassa. Koira voi muuttaa suuntaansa.
Haagensen ja kumppanit tutkivat vuonna 2022 koirien nopeita suunnanmuutoksia suurnopeuskuvauksella. Kääntyminen osoittautui biomekaanisesti monimutkaiseksi tehtäväksi: koiran täytyy kestää sivuttaissuuntaisia voimia, säilyttää riittävä pito alustaan, kallistaa vartaloaan sekä kiertää kehoaan niin, että se suuntautuu uudelle kulkulinjalle. [8]
Koiran täysivauhtisessa juoksuleikissä muodostuu siten hyvin monipuolinen liikesarja:
kiihdytys → laukka → jarrutus → kaartaminen → suunnanmuutos → uusi kiihdytys.
Jokainen vaihe asettaa keholle hieman erilaisen motorisen ja biomekaanisen tehtävän.
Kehon on mukauduttava myös ympäristöön
Luonnossa liikkumiseen liittyy lisäksi jotain, mitä juoksumatto tai tasainen tie eivät tarjoa: ympäristö ei ole täysin yhdenmukainen.
Koirien vapaata metsässä tai muulla vaihtelevalla luonnonalustalla juoksemista ei ole tutkittu niin, että siitä voitaisiin suoraan osoittaa esimerkiksi tiettyjä proprioseptisia hyötyjä. Kehonhallinnasta tehty tutkimus antaa kuitenkin kiinnostavaa taustatietoa.
Lutonsky ja kumppanit tutkivat vuonna 2025 proprioseptisen harjoittelun vaikutusta 20 terveen koiran asentovakauteen. Puolet koirista harjoitteli neljän viikon ajan liikkuvalla alustalla kahdesti viikossa. Koirien tasapainoa tutkittiin ennen ja jälkeen harjoittelujakson tasaisella alustalla, ylä- ja alamäessä sekä liikkuvalla alustalla.
Harjoitelleiden koirien asentovakaus parani erityisesti biomekaanisesti haastavissa olosuhteissa, ja merkitsevissä muuttujissa harjoitusvaikutukset olivat suuria. [9]
Asentovakaus perustuu hermoston, tuki- ja liikuntaelimistön sekä aistitiedon yhteistyöhön ja mahdollistaa hallitun liikkumisen erilaisissa ympäristöissä.
Tutkimus ei tarkoita, että luonnossa juoksemisen olisi osoitettu tuottavan samat vaikutukset kuin tutkimuksessa käytetyn proprioseptisen harjoittelun. Se kuitenkin osoittaa, että kehonhallinta on harjoitettava fyysinen ominaisuus ja erilaiset mekaaniset tilanteet asettavat sille erilaisia vaatimuksia.
Käytännössä näen tämän varsin selvänä erona niiden koirien koordinaatiossa ja voiman ja vauhdin tuotossa, jotka eivät ole tottuneet kehoaan monipuolisesti käyttämään. Kun meidän koirien kanssa rannalle tai metsähyppelyyn pelmahtaa koira, joka lähinnä remmilenkkeilee tai jolkottelee vapaana yksin, se on yleensä kuin vastaantulija. Näillä koirilla ei toki kuntokaan riitä pitkäkestoiseen rallatukseen ja leikkimiseen porukan mukana, mutta myöskin nimenomaan nopeat suunnanmuutokset, jarrutukset ja kiihdytykset ovat näille koirille ihan utopiaa. Kuitenkin vallankin nuorilla koirilla muutoksen näkee melko pian. Jos tällaiset koirat ovat päivittäin mukana meidän ralleissa, alkaa selvän eron huomata heidän kunnossa ja taidoissa jo ihan muutamassa viikossa.
Kun juoksukaverina on toinen koira
Koirakaverin kanssa juoksemiseen tulee mukaan vielä yksi ulottuvuus, jota pelkkä suoraviivainen juoksuharjoitus ei pysty tarjoamaan: toisen eläimen ennakoimattomuus.
Leikkikumppani ei noudata mitään ennalta sovittua kaavaa. Se vaihtaa vauhtia ja suuntaa, pysähtyy, väistää ja kiihdyttää uudelleen. Toisen koiran täytyy jatkuvasti havainnoida tätä liikettä, ennakoida sitä ja sovittaa oma liikkeensä siihen.
Sommerville, O’Connor ja Asher tarkastelivat koirien leikkiä käsittelevässä katsauksessaan neljää mahdollista leikin tehtävää: motoristen taitojen kehittämistä, valmistautumista odottamattomiin tilanteisiin, sosiaalisten suhteiden rakentamista sekä leikkiä muiden biologisten prosessien sivutuotteena.
Tutkimusnäyttö tuki erityisesti motoristen taitojen kehittämistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Jonkin verran tukea löytyi myös ajatukselle, jota kutsutaan nimellä training for the unexpected – harjoittelua odottamattoman varalle. [7]
Juoksuleikki on tästä kiinnostava esimerkki. Siinä fyysiseen suoritukseen yhdistyvät motorinen ongelmanratkaisu ja sosiaalinen vuorovaikutus.
Leikki liikuttaa kehon lisäksi mieltä
Kuten edellä jo todettiin, koirien keskinäinen juoksuleikki ei ole vain fyysistä harjoittelua.
Leikkiin kuuluvat esimerkiksi takaa-ajajan ja jahdattavan roolien vaihtuminen, erilaiset leikkisignaalit ja oman toiminnan sovittaminen leikkikumppanin käyttäytymiseen. Koirien leikkiä koskevan katsauksen perusteella juuri motoristen taitojen harjoittaminen ja sosiaalisten suhteiden rakentaminen saavat leikin mahdollisista tehtävistä vahvimmin tutkimustukea. [7]
Held ja Špinka tarkastelivat puolestaan eläinten leikin ja hyvinvoinnin suhdetta laajassa katsauksessaan. He nostivat esiin useita mahdollisia yhteyksiä: leikki voi itsessään toimia palkitsevana toimintana ja liittyä myönteisiin tunnetiloihin, sillä voi olla välittömiä psykologisia vaikutuksia sekä mahdollisia pidemmän aikavälin vaikutuksia toimintakykyyn ja terveyteen. Sosiaalinen leikki voi lisäksi vaikuttaa eläinryhmän sosiaaliseen ilmapiiriin. [10]
Leikin ja hyvinvoinnin suhde ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Leikkivä eläin ei automaattisesti ole kaikilta osin hyvinvoiva, eikä leikin määrä yksinään ole luotettava hyvinvoinnin mittari. Leikin esiintymiseen vaikuttavat muun muassa ympäristö, yksilö, käytettävissä olevat resurssit ja sosiaalinen tilanne. [10]
Koirien välisessä leikissä on lisäksi olennaista, että toiminta todella on molemmille osapuolille vapaaehtoista. Hyvin yhteen sopivien koirien vastavuoroinen juoksuleikki on eri asia kuin tilanne, jossa toinen yrittää päästä pois ja toinen jatkaa jahtaamista.
Hyvinvoinnin kannalta kiinnostava kysymys ei ehkä siksi olekaan vain se, kertooko leikkiminen hyvästä hyvinvoinnista, vaan myös se, onko mahdollisuus mielekkääseen leikkiin itsessään yksi hyvän elämän osatekijä.
Itse koen, että suurin osa tämän rodun edustajista hyötyy koirakaverin tai -kaverien seurasta ja omia koiria seuratessani en kyllä voisi kuvitellakaan heitä perheen ainoana koirana eläviksi yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Meillä porukka pistää heti juoksuleikit pystyyn, kun siihen vain mahdollisuus tarjoutuu.
Kun vauhti kasvaa, myös elimistön kuormitus muuttuu
Lihaksisto ei ole ainoa järjestelmä, joka reagoi vauhtiin.
Koirien liikuntafysiologiaa käsittelevässä katsauksessa Lee ja Kim kokosivat vuosina 2000–2020 julkaistuja tutkimuksia. Erilaiset liikuntamuodot ja liikunnan intensiteetit tuottivat erilaisia fysiologisia ja hematologisia vasteita. Liikunnan yhteydessä koirilla on havaittu muutoksia muun muassa sykkeessä, ruumiinlämmössä, veren laktaatti- ja glukoosipitoisuudessa sekä hematologisissa muuttujissa. Tutkijat huomauttavat samalla, että koirien liikuntafysiologiasta on edelleen huomattavasti vähemmän tutkimustietoa kuin ihmisistä. [5]
Hederstedt, McGowan ja Essner puolestaan tutkivat koiria 200 metrin laukkasuorituksessa. Sekä tavallinen että vastustettu laukka nostivat sykettä selvästi lepotasosta. Tutkimuksen taustalla olevien aikaisempien havaintojen mukaan koirien hapenkulutus ja syke kasvavat juoksunopeuden kasvaessa. [6]
Vauhdin vaihtelu muuttaa siis paitsi liikuntaelimistön myös sydän- ja verenkiertoelimistön kohtaamaa haastetta.
Lenkin pituus ei kerro kaikkea
Palataan takaisin alkuasetelmaan. Kävelyllä ja rauhallisella liikkumisella on tietenkin tärkeä paikkansa koiran elämässä. Rauhallinen liikkuminen antaa mahdollisuuden ympäristön tutkimiseen ja hajujen seuraamiseen, ja ravi on koiralle luonteva tapa edetä pidempiä matkoja. Meillä koirat käyvät useamman kerran viikossa metsässä. Siellä vaihteleva alusta tarjoaa pehmytkudoksille luontaista ”hierontaa” samalla liikuttaen rankaa ja niveliä eri tavalla kuin tasaisella alustalla liikuttaessa. Metsässä kuitenkin koirat ottavat yleensä liikkumisenkin rennommin joitain satunnaisia spurtteja lukuunottamatta ja siellä ne keskittyvät enemmän haistelemaan ja marjakaudella syömään marjoja.
Tutkimustiedon perusteella koiran liikuntaa kannattaa kuitenkin tarkastella myös laadun eikä ainoastaan määrän kautta.
Artikkelin teemaan liittyen; kun koira käyttää eri askellajeja ja nopeuksia, sen keholle syntyy erilaisia fyysisiä tehtäviä. Laukka muuttaa lihasten työskentelyä. Sprintti vaatii nopeaa voimantuottoa. Kiihdyttäminen poikkeaa biomekaanisesti tasavauhtisesta juoksemisesta. Suunnanmuutos vaatii voimantuottoa, pitoa ja koko kehon hallintaa. Kehonhallinta puolestaan perustuu hermoston, aistien ja tuki- ja liikuntaelimistön saumattomaan yhteistyöhön. [1–4, 8–9]
Kun mukaan tulee sopiva koirakaveri, fyysiseen suoritukseen yhdistyvät jatkuvasti muuttuvat motoriset tehtävät, ennakointi, sosiaalinen vuorovaikutus ja leikin mahdollisesti tuottamat myönteiset kokemukset. [7, 10]
Tästä näkökulmasta vapaana juoksemisen arvo ei ehkä olekaan vain siinä, että koira saa enemmän liikuntaa. Olennaisempaa voi olla se, että se saa mahdollisuuden käyttää laajempaa osaa fyysisestä, motorisesta ja käyttäytymiseen kuuluvasta kapasiteetistaan.
Se ei tarkoita, että jokaisen koiran pitäisi juosta mahdollisimman paljon tai mahdollisimman lujaa. Koiran ikä, rakenne, terveydentila, paino, kunto ja aikaisempi tottumus liikuntaan vaikuttavat siihen, millainen kuormitus sille sopii. Myös alusta, ympäristö ja juoksuseura vaikuttavat turvallisuuteen.
Tutkimuksissa on lisäksi paljon aukkoja. Meillä on tutkimuksia laukasta, sprintistä, kiihdytyksestä, suunnanmuutoksista, proprioseptiikasta ja leikistä, mutta huomattavasti vähemmän tutkimuksia juuri tavallisten kotikoirien omaehtoisesta vapaana juoksemisesta luonnonympäristössä. Siksi yksittäisistä tutkimuksista ei voida rakentaa suurempia terveysväitteitä kuin niiden tulokset sallivat. Yhdessä ne kertovat kuitenkin jotain kiinnostavaa: koiran liikkumisen laadulla on väliä.
Oma käytännön kokemusperäinen tietämykseni näiden vuosikymmenien koiranomistajuuteni ajalta on osoittanut, että koira hyöytyy huomattavasti sekä fyysisesti että psyykkisesti, kun se saa käyttää koko biomekaanista kapasiteettiaan. Varsinkin kun se rakentaa hyvän kehonhallinnan ja liikunnallisen pelisilmän jo heti pienestä pitäen.
Ihan jo pelkästään liittyen tapaturma-alttiuteen, on kuin suoranainen ihme monen mielestä, ettei meidän koirat loukkaa koskaan itseään näissä joka päiväisissä ralleissa. Minulla on ollut harjakoiria vuodesta 1996 ja sitä aiemminkin monia erilaisia koiria. Olen aina mahdollistanut koirilleni päivittäisen, vapaan liikkumisen kaveriporukalla ja yhtäkään tapaturmaa ei ole vielä meidän kohdalle näiden vuosikymmenien aikana osunut. Liekö juuri monipuolisen lihastyöskentelyn ja sitä kautta rakentuneen taitavan kehonhallinnan ja silmien ja aivojen yhteenpelaamisen tulosta?
Niputan vielä senkin liikunnan ja lihasten käytön hyödyn tähän loppuun, että kun koira liikkuu tasapainoisesti sekä lihaksia rasittaen että palauttaen ja liikkumisympäristö tarjoaa myös mm hermostoa ja mieltä palauttavia tekijöitä, koiralle maistuu yleensä myös sille terveellinen ruoka. Kuka tahansa itsekin kunnollista lihastyöskentelyä vaativaa työtä tai liikuntaa tehnyt ihminenkin voi omalla kohdallaan todeta kuinka paljon ruokahalu ja ruuan tarvekin kasvaa, lihastyön kasvaessa. Samoin ulkoilma ruokkii ruokahalua. Oma artikkelinsa pitää vielä tässä joskun kirjoittaa terveellisen ruuan merkityksestä koiran hyvinvoinnille. Suoliston kunnolle. Hyvin monelle peruspilarille. Antakaamme siis koirillemme vapaus voida hyvin!
Lähteet
1. Deban SM, Schilling N, Carrier DR. 2012. Activity of extrinsic limb muscles in dogs at walk, trot and gallop. Journal of Experimental Biology 215:287–300. DOI 10.1242/jeb.063230.
2. Gregersen CS, Silverton NA, Carrier DR. 1998. External work and potential for elastic storage at the limb joints of running dogs. Journal of Experimental Biology 201:3197–3210. DOI 10.1242/jeb.201.23.3197.
3. Walter RM, Carrier DR. 2009. Rapid acceleration in dogs: ground forces and body posture dynamics. Journal of Experimental Biology 212:1930–1939. DOI 10.1242/jeb.023762.
4. Farr B ym. 2023. Functional measurement of canine muscular fitness: refinement and reliability of the Penn Vet Working Dog Center Sprint Test. Frontiers in Veterinary Science 10:1217201. DOI 10.3389/fvets.2023.1217201.
5. Lee HS, Kim JH. 2020. The dog as an exercise science animal model: a review of physiological and hematological effects of exercise conditions. Physical Activity and Nutrition 24(4):1–6. DOI 10.20463/pan.2020.0021.
6. Hederstedt S, McGowan C, Essner A. 2021. The Immediate Effect of Parachute-Resisted Gallop on Heart Rate, Running Speed and Stride Frequency in Dogs. Animals 11:1983. DOI 10.3390/ani11071983.
7. Sommerville R, O’Connor EA, Asher L. 2017. Why do dogs play? Function and welfare implications of play in the domestic dog. Applied Animal Behaviour Science 197:1–8. DOI 10.1016/j.applanim.2017.09.007.
8. Haagensen T, Gaschk JL, Schultz JT, Clemente CJ. 2022. Exploring the limits to turning performance with size and shape variation in dogs. Journal of Experimental Biology 225(21). DOI 10.1242/jeb.244435.
9. Lutonsky C, Affenzeller N, Aghapour M, Wegscheider J, Peham C, Tichy A, Bockstahler B. 2025. Improving postural stability through proprioceptive training in dogs. Frontiers in Veterinary Science 12:1645875. DOI 10.3389/fvets.2025.1645875.
10. Held S, Špinka M. 2011. Animal play and animal welfare. Animal Behaviour 81:891–899. DOI 10.1016/j.anbehav.2011.01.007.
