Pitkästä aikaa jotain kirjallista tuotosta tänne blogiinkin. Olen urakoinut koko kevään tulevien pentuesuunnitelmien ja erityisesti tyttöjen sulhojen löytämisen parissa. Tokihan samalla on tehty terveystarkkeja tytöille, jotta ovat sitten ”naimakunnossa”.
Ilahduttavia tuloksia heillä on ollutkin sillä saralla. Aunen kaikki röntgenit, suun röntgen mukaanlukien oli pelkkää priimaa. Kittylläkin selkä ja kyynärät oli nollaa, lonkat B/B, joten sekin oikein hieno homma. Tyttöjen koiranet sivulta löytyy tulokset paremmin. DNA tuloksethan meidän rodulla ei vielä sinne kirjaudu, mutta muut.
Isoin urakka on nyt ollut Aunelle sopivan uroksen löytäminen aiemman tilalle, kun Aune jäi hänen kanssaan tyhjäksi ja siementestiä ei nyt sitten ole kuulunut, vaikka sitä jäätiin odottamaan. Hyppymaksu meillä jäi nyt sitten ”sisälle” siihen urokseen, mutta ei lähdetä toista kertaa kokeilemaan ilman siementestiä.
Tämän kuukausia kestäneen ”perkaamisen” aikana on tullut myös kohtalaisen kattavasti opiskeltua maamme terveystilanteita eri linjoissa ja jalostuskoirien taustoissa. Omasta, aiemmasta kasvatustyöstä kun on jo sen verran aikaa ettei sitä materiaalia ole enää koirien tauluissa kuin aika monen polven takana, joten kaikki tieto on pitänyt nyt keräillä alusta.
Aunen juoksu alkaneekin jo kuukauden sisään, joten siksi ollaan eletty tässä jo viimeinen viikko vähän sillä ajatuksella että plärään kyllä koko ajan nettiä pieni toivonpilke edelleen silmässä, mutta jo realistisesti ajatellen että todennäköisesti jäädään odottelemaan seuraavaa juoksua, jolloin uroksen etsinnällekin on sitten taas enemmän aikaa.
Kittyn uros löytyikin sitten alunperin helposti. Sitten siihen tuli vielä uusi tieto, joka aiheutti sen, että aloin katsella seuraavaa. Sekin löytyi aika nopsaan. Nämä molemmat pojat olivat sellaisia, joihin olin iskenyt silmäni jo pentuina, erityisesti nyt tämä, joka on nyt mukana suunnitelmassa.
Haluan tietysti näiden urosten olevan huippuluonteisia eli mutkattomia poikia. Rakenteeltaan omiani hienosti täydentäviä ja perusterveitä. Sukujenkin vielä sellaisia, että niillä on sitten kiva aikanaan jatkaa eteenpäin ja että sopivat myös toisilleen sitten jossain kohtaa jos ominaisuudet muuten käy yksiin. Eli monta askelta eteenpäin tietysti mietittynä jo samalla.
Kittyn sulhanen kävi juuri terveystarkeissa ja kaikki oli kunnossa sillä saralla. Aunen valittu menee nyt sitten pikapuoliin uusintatarkkeihin, kun edellisistä on jo yli vuosi aikaa. Toivottavasti kaikki on sielläkin kunnossa edelleen :).
Toivottavasti uudet, huolella valmistellut Crestwood pentueet saavat nähdä päivävalon vielä tänä vuonna. Pentusuunnitelmat julkaisen, kun astutukset ovat onnistuneet.
Jänniä aikoja eletään!
Päivitystä tähän 1.8.2024.
Kun huolella valmistelee, voi ketterästi sitten tehdä ihan uudet suunnitelman päivän varoitusajalla eikä aina ole niinkään kauaa aikaa reagoida.
Aunen uros ei hoksannutkaan tärppinartun päälle. Menimme yömyöhään pelipaikalle tärpeissään olevan nartun kanssa ja uros pelkäsi ja murisi. Näyttelytilanteissa tällaista ei voisi koirasta kuvitellakaan, joten homma pääsi tulemaan ihan puun takaa. Näin kun kyseisen koiran astuttamista olen työstänyt nyt erinäisin tavoin jo vuoden, päätin etten lannistu tästäkään käänteestä. Niinpä yön pikkutuntien puolella viesti Kittyn sulhon omistajalle ja vaihdoimme lennosta nartun ja ajelimme aamun koitteessa vajaa 200 km edellisen uroksen paikkakunnalta tämän toisen uroksen luo. Sieltä paikkakunnalta sitten vielä kortteeri yhdeksi yöksi, että saadaan vielä varmistella seuraavana päivänä.
Olihan melkoinen show. Onneksi tämä Kittylle valittu uros olikin normaalisti reagoiva harjakoirauros eli hyvin hanakka poika ja molemmat astutukset onnistuivat hienosti. Nyt toivomme tietysti vihdoin tuloksia.
Kitty jäi sitten ilman urosta ja kaikki tässä vuoden aikana perkaamani tämän maan puuteriurokset (jotka ovat tarkeissaan ja suvuiltaan mun koirille sopivia) oli kanssa jo läpikäyty. Ei siis ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jättää koira astuttamatta tai sitten koittaa katselle joku passeli naku-uros. Tämän vuoden se on vielä Suomessa mahdollista. Ensi vuonna naku-naku-yhdistelmät ei enää pääse kennelliiton rekkariin. Niinpä pienen kyselykierroksen ja pähkäilyn tuloksena päädyimme nakupoikaan, joka on luonteeltaan mukava ja kooltaan ideaali. Samoin uroksen karvaisuusaste on huomattavasti Kittyä parempi ja tällä pojalla on myös ihan valtavan suuret ja kivikovat korvat sekä leveät leuat, jossa oikea määrä hampaita. Näitä ominaisuuksia Kittylle tarvitaan. Toivossa siis eletään tämänkin yhdistelmän suhteen. Tarkemmat tiedot yhdistelmistä laittelen, kun saan kivat kuvat koottua näistä koirista.
