Kasvattajan urakka ei suinkaan ole ohi, kun pentujen omistajien perävalot häipyvät näkyvistä. Tämän jälkeen aletaan pitää tiiviisti, päivittäin yhteyttä yhteisten viestiryhmien avulla, kysellään ja vastaillaan.
Perustin kasvattieni omistajille suljetun facebook ryhmän, jonne kerään kaikenlaista hyödyllistä tietoa talteen ja annan muutenkin treeni/aktivointivinkkejä sosiaalistamisharjoitteluun ja yhteyden ja suhteen luomiseen oman, uuden perheenjäsenen kanssa. Se on siitä kiva, että ne tiedot pysyvät siellä tallessa ja niitä voi sitten tulevatkin kasvatinomistajat hyödyntää.
Tavoitteeni on tällä se, ettei kukaan jää tärkeän tiedon ulkopuolelle ja yksin koiransa kanssa pohtimaan asioita, joihin on olemassa varmasti kokemusperäistä tietoa. Samalla ajatuksena on kerätä kaikille yhteisesti muistilistaa kaikesta siitä, mitä pennun kanssa on hyvä ensimmäisinä viikkoina kokea, jotta koirasta tulee kunnon koirakansalainen ja mukava perheenjäsen koko loppuelämäkseen.
Surullisen paljon koiria joutuu elämänsä aikana kodinvaihtajiksi käytösongelmien vuoksi. Varmasti suurin osa näistä on estettävissä asianmukaisella tapakasvattamisella ja oikeaan suuntaan ohjaamisella elämän alkuvaiheessa. Näitä tilanteita en toivo yhdellekään kasvatilleni ja siksi haluan panostaa niin paljon kuin vain voin myös siihen, että kaikilla kasvatinomistajillani on saatavilla kaikki tuki ja tieto, mihin minulla rahkeet riittää. Toki jo jalostusvalinnat tehdään aivan ensisijaisesti sitä silmällä pitäen, että pentujen vanhempien luonne on kunnossa. Normaali hermorakenne mahdollistaa normaalin elämän ja kognitiokyvyn koiralle vastaanottaa arjen tavallisia asioita, joiden kanssa eletään ihan joka päivä.
Ei auta jäädä silti pelkästään kotiin tai ihan pariin tuttuun paikkaan tai ulkoilla aina samoja kortteleita ympäri pentuna. Pennulle tulee ensimmäisen 12 viikon aikana pyrkiä näyttämään kaikkea sellaista, joita sen tulee kyetä vastaanottamaan aikuisenakin. Tottakai aina pennuntahtisesti ja pelkotilaa välttäen.
Elämme mielenkiintoisia viikkoja nassikoiden sosiaalistamisen ja arjen taitojen opiskelujen kanssa. Nyt vielä puuhaillaan jokainen perhe omalla tahollaan, kokemuksia ja niistä syntyviä riemuja tai takapakkeja jakaen, mutta myös esim. leikkitreffien merkeissä, jotka ovat todella hulvattoman hauskoja sekä omistajille että pennuille. Pyrin saamaan kasvattejani yhteisille ostoskeskuskäynneille mukaan kaikenlaista ihmettelemään sekä julkisiin kulkuvälineisiin liikettä ja hälinää sekä väenpaljoutta turvallisesta sylistä tarkkailemaan.
Tammikuussa meillä alkaa sekä ”temppukoulu” yksityistunteina että näyttelytreenit minun ohjauksessa. Molemmissa mennään turvallisen porukan ympäröimänä ja jokaisen pennun omilla ehdoilla, stressitasoja tarkkaillen. Yhtään liikaa ei kenellekään laiteta kuormaa. Tavoite on ainoastaan vahvistaa pennun ja oman ihmisen välistä suhdetta ja yhdessä tekemisen iloa. Se kantaa koko koiran loppuelämän, kun perustukset valetaan tukevasti.
Artikkelin otsikkokuva Heidi Enqvist. Alla oleva kuva on otettu Porin Steinerkoulusta, jonne pennut tekivät vierailun ennen luovutusikäänsä.
