Meidän juniori-ikään päässeet nassikat ovat aloitelleet näyttelypuuhiaan. Ne, jotka ovat joko sijoituskoiriani tai muuten vain asiasta kiinnostuneissa kodeissa. On ollut mahtavaa saada kulkea näiden kanssa. Kaikki ovat kauniita ja reippaita esitettäviä, joka on minulle ehdoton edellytys, jotta edes kannustan kehähommiin.
Our junior-aged dogs have started their show entrees. Those who are either my breeding term dogs or are in homes that are just interested in the subject. It has been great to be able to show them. They are all beautiful and lively to show, which is an absolute requirement for me to even encourage them to showrings.
Lola sai ekan junnusertinsä ja Pena sekä junnusertin, että isojen poikien sertin. Pena oli myös VSP.
Lola and Pena BOB & BOS juniors.
Pena (sijoitusurokseni) ja Shelly ovat tässä lähelläni ja siksi helppoja toki napata kainaloon ja lähteä. Nyt myös tässä lähellä asuva sijoitusnarttuni Lola samaisesta pentueesta on käynyt ensimmäisessä näyttelyssään heinäkuun 19. päivä. Näin olleen jo 4 S-pentueen nassikkaa on näyttelytettyjä, kun Kristiinankaupungissa asuva Panda pyörähti myös täsmäiskullaan Oulun triploissa heinäkuun alussa kanssani.
HIlla puolestaan hommasi itselleen 2 junnu serttiä ja molemmat aikuissertinsä sekä myös niitä ekstra hörsöjä int ja nord puolelta. Nassikat saivat ottaa reissussa lunkisti majoituspaikan isolla, aidatulla pihalla.
T-pentueesta Hilla on pistäytynyt myös jo ekoissa junnukehissään Oulun turneella ja odottelen innolla, josko saman pentueen ainokainen nakupoikakin saataisiin esille.
Alla vielä kootusti nassikoiden 9 kk kuvia ja kuulumisia.
Shelly jäi kotiin kasvamaan, koska oli aika raskasluustoinen penikka ja ajattelin että katson rauhassa millainen siitä kasvaa. Luonne oli alusta asti just mulle mieluinen, omatoiminen rämäpää. Tykkään harrastaa ja kulkea koirieni kanssa ja meillä kaikkien pitää olla mallia ”roiskis” kun tullaan ja mennään. Shelly oli juuri sellainen. Painoi pentulaatikon kulkuaukosta (minkä oli siis tarkoitus estää pentuja, mutta mahdollistaa emän kulkemisen) jo viisiviikkoisena hurjasta laukasta kuin agilityhypystä konsanaan pentulaatikon takalaita kolisten takaisin pötkölleen, kun puuhaaminen riitti. Samoin herättyään pois laatikosta.
Näyttelytouhuissa Shelly jakaa odotetusti mielipiteitä juuri vahvuutensa vuoksi. Shelly on nyt käynyt tähän mennessä kahdessa junnuluokan näyttelyssään ja tienannut jo yhden junnusertin, sertin ja junnu cacibin. Jatkamme hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Shellyllä kuitenkin tähtäin jonkun harrastuslajin parissa, koska hänellä päänuppi vetää tekemiseen enemmän kuin pönöttämiseen, joka toki sekin häneltä sujuu mallikkaasti.
Lola asuu tässä lähelläni Porissa sijoitettuna. Lola on aavistuksen Shellyä sirompi versio. Kivan kokoisia molemmat. Lolan vahvuutta ovat myös 4+6 hampaisto, kaikki isoja ja itse vaihtuneita rautahampaita. Lola on nyt käynyt yhdessä näyttelyssään vasta, mutta hänellä oli siellä superkivaa ja mukaan kotiin viemisiksi hänellä oli ROP jun ja jun sert ruusukkeet. Jatkamme Lolan kanssa taas elo- ja syyskuussa näyttelyhommissa.
Pena asuu lähelläni sijoitettuna. Hän on ollut nyt kolmessa junnukehässään ja plakkarissa on 2 x jun sert ja 2 x sert. Pena on nyt vielä ilmoitettuna PoriKV näyttelyyn heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Katsotaan mitä sen jälkeen touhutaan hänen kanssaan tällä rintamalla.
Panda poika asustelee kotikoirana Kristiinankaupungissa, mutta on ollut kiva saada Panda käymään näyttelyissä omistajan ollessa myötämielinen asialle. Pandahan ei olekaan turhia näyttelyreissuja tavannut tehdä, kun ainokainen pentuluokan käynti poiki ROP pentu palkintosijan ja 3 ekaa junnuluokan käyntiä teki Pandasta heti junnuvalion ja myös molemmat aikuissertit ovat nyt odottelemassa 2 vuoden ikää. Katsotaan josko Panda vielä ennen sitä kuitenkin jossain pyörähtelisi.
Pote poika asuu myös Porissa kotipoikana, mutta olemme jo tehneet hänen omistajan kanssa alustavia suunnitelmia pojan näyttelyttämiseksi. Katsotaan siis mitä syksy tuo tullessaan Poten suhteen. Pote on hienon kokoinen, sopivaluustoinen poika, jolla runkokarvan määrä on vielä siedettävällä mallilla. Kiva, sopeutuvainen luonne ja huippusuulla varustettu juippi onkin yksi tulevaisuuden toivomme myös jalostusrintamalla, jos vain omistaja on asialle myöntyväinen myös.
T-pentueen sijoitusnarttuni Hilla pyörähti myös ekoissa näyttelyissään heinäkuun alussa Oulussa. Hillalla meni eka päivä siellä hiukan ajatukseen totuttelussa (ei tottunut:P), joten ekalta päivältä saatiin vain sileä eri. Hilla siis tykkää ilmoittaa kaikille paikalla oleville koirille olevansa huudeilla. Pari seuraavaa menikin jo rennommin ja niiltä kotiinviemisiksi Hilla napsi junnusertit ja sertit kuleksimasta. Eiköhän Hillakin pikkuhiljaa ymmärrä, ettei kaikkia kiinnosta tietää missä hän kulloinkin menee:).
