Mitä eroa on rekisteröidyllä ja rekisteröimättömällä pennulla?

Moni ”tavallisen koiran” pentua hankkiva ihminen ajattelee, että ei minun koiran tarvitse olla rekisterissä, koska en minä sen kanssa mene näyttelyyn. Varmasti niinkin, mutta Suomen Kennelliiton koirarekisteriin viety jokainen nassikka omaa aika paljon seurattavaa dataa ja useimmiten myös aika paljon vaivannäköä kasvattajaltaan.
Tehdään heti selvä ero Kennelliiton koirarekisterin ja Ruokaviraston koirarekisterin välille. Ensimmäinen on järjestäytyneiden harrastajien ja kasvattajien vinkkelistä hyödyllinen ja lisäarvoa antava monellakin tapaa, joista käydään läpi joitakin seikkoja myöhemmin. Toinen taas on viranomaisrekisteri, joka ei pidä yllä minkäänlaista dataa koirien sukupuista, ominaisuuksista, sairauksista tai kuolinsyistä kenenkään tarkasteltavaksi. Kyseinen rekisteri on jo ihan alkumetreillä osoittautunut itseään vastaan kääntyneeksi siinä suhteessa, että villisti rehottavat ”kotikasvattamot” ovat saaneet hyvällä syyllä alkaa markkinoida pentujaan ”rekisteröitynä”. No onhan ne sitä. Asioilla vaan on tosiaan villi ero.
Crestwood koirat ovat kuitenkin nyt tuplarekisteröityjä, mutta mitään varsinaista hyötyä siitä ei ole.

Hurja hommahan tässä on monesti se, että ns. paperiton ja mahdollisesti hyvinkin umpimähkään ”jalostettu” pentu saattaa maksaa jopa enemmän kuin pitkällä ja sinnikkäällä rodun eteen tehdyllä työllä ja isolla rahallakin aikaansaatu pentu. Tämän vuoksi paperittomien pentujen ostaminen vain edesauttaa niitä pennuttelijoita jatkamaan, jotka eivät ota lainkaan selvää koiriensa taustoissa olevista sairauksista, koiriensa rotutyypillisistä ongelmista välttämättä ylipäätään. Umpimähkään yhdistettyjen vanhempien aikaansaannoksia, joiden kanssa surullisen lopputuleman todennäköisyys on ainakin hyvin tietoinen valinta.

Tunnen jokusiakin tapauksia, joissa on vain hankittu kaksi koiraa ja alettu tuottamaan niillä pentuja kerran vuodessa. Ei mitään terveystarkastuksia, ei mitään tietoa suvuista (koska ne on hankittu vastaavista paikoista perävalotakuulla), ei mitään vastuuta tulevasta eikä mitään ilmoitusvelvollisuutta mihinkään suuntaan. Tällaisien koirien elinkaarta ja sairastuneisuutta ei luonnollisesti ole missään seurattavissa.

Kun ostat kennelliittoon rekisteröidyn koiran, näet sen sukutaulun myös Koiranetissä, josta pääset selaamaan suvun koirien kaikenlaiset tulokset niin terveys- kuin kilpailupuolellakin. Kaikki tässä rekisterissä olevat koirat ovat toki myös tunnistusmerkittyjä, olleet jo kymmeniä vuosia. Ainoa mitä esimerkiksi kiinanharjakoirien kohdalla ei edelleenkään Koiranetistä näe, on geenitestien tulokset. Kiinanharjakoirilla on olemassa jo rotuspesifisiä geenitestejä useammastakin sairaudesta ja tämä tieto auttaa vastuullisia kasvattajia kiertelemään näiden sairauksien kohdalla riskit saada aikaiseksi sairaita yksilöitä näiden osalta. Nämä geenitestitulokset on kuitenkin aina saatavilla kasvattajalta itseltään kysyttäessä.

Crestwood pennut luovutetaan geenitestien osalta joko vanhempien kautta terveenä tai mikäli toinen vanhemmista on jonkin geenitestattavan sairauden osalta kantaja, teetetään myös pennuille geenitesti ennen luovutusta, mikäli tuleva omistaja näin haluaa.
Kantajan ja terveen koiran jälkeläinen on toki pahimmillaankin vain kantaja eli ei tule sairastumaan itse. Kantajuus on kuitenkin tärkeää olla tiedossa mahdollista jatkojalostusta ajatellen. Kantajaa ei koskaan saa yhdistää kuin terveeseen yksilöön.

Kiinanharjakoirilla jalostuskäytössä olevilta koirilta tutkittavia asioita ovat sydänkuuntelu kerran vuodessa (sydänultra perään, jos kuuntelussa havaitaan sivuääni), polvilumpioluksaatiotarkastus (yli 3 vuotiaalla koiralla tulos on voimassa lopun ikää, sitä ennen tulos voimassa 2 vuotta), silmäpeilaus kerran vuodessa. Näiden lisäksi nykytilanteessa vastuullista on myös otattaa koirasta luustokuvat. Sisältäen kyynärniveldysplasia, lonkkaniveldysplasia ja selkärankakuvat, joista katsotaan harjakoirilla 4 eri asiaa. Nämä kuvat saa virallisina vasta, kun koira on täyttänyt 24 kk.

Nämä kaikki tulokset tulevat näkyviin myös Koiranettiin, joita voi sitten tarkastella kuka vain. Tämä on suuri, vastuullisen kasvatustyön mukanaan tuoma etu, että näitä asioita voi valveutunut pennun ostaja myös itse tarkastella ennen yhteydenottamista kasvattajiin. Voi katsoa millaisista vanhemmista tulevat pennut ovat syntymässä ja miltä näyttää myös lähisukulaisten tilanne näiden osalta.

Crestwood kasvatit tulevat myöskin mahdollisuuksien mukaan olemaan kattavasti tutkittuja, mikäli tulevat kodit ymmärtävät tutkimuksien arvon koko rodulle. Pidän näistä kasvatin omistajani tietoisena, kun ikää on riittävästi, että saataisiin kaikki kasvatit mahdollisimman hyvin tutkittua.

Tässä hiukan euromääriä, mitä vastuullinen kasvattaja laittaa koiran ”jalostuskelpoisuuteen” rahaa ja mitä maksaa esim. pentueen pakolliset menot.

Silmä/polvi/sydänkuuntelu 100€ joukkotarkastuksessa tehtynä + kennelliiton lähetteet (jotta tulokset tulevat Koiranettiin) 9€. Tämä hinta on mahdollinen vain Sukokan joukkotarkastuksissa. Muualla tästä triosta saa pulittaa huomattavasti enemmän. Itselläni lähin paikka näihin on Tampere.

Laaja luustokuvaus selälle + kyynärät + lonkat = joukkotarkastuksessa 260€ koko paketti. Tähän päälle kennelliiton lausuntomaksut 16,80€ + 16,80€ + 40€ = 73,60€

MyDogDNA passi hiukan reilu 100€.

Näihin voi vielä lisätä kaikenlaiset ajelut ristiin rastiin näiden keräilemiseksi.

Tokihan koiran laadukas ylläpito on maksanut pennusta lähtien melkoisen summan. Kun ruuan laadusta ei tingitä, se myös maksaa. Meillä koirat syövät raakaruokaa, päivittäin myös jonkinlaisia luita ja saavat palkkanameja. Tämä tekee harjakoiran kokoista koiraa kohti noin 50 euroa / kk.
Koiran kuluihin voisi lisätä myös erilaiset koulutuskulut, kilpailumaksut ja näihin liittyvät kulkemiset, mutta siinä kohtaa alkaisi jo ahdistaa, joten parempi jättää laskematta. Tämä siis vain mainintana siitä, että asioilla on julma ero.
Vastuuntuntoinen kasvattaja tuntee omat koiransa ja niiden luonteet erilaisissa tilanteissa (ei vain kotipihassa ja näyttelykehässä, tämän vuoksi koiran kanssa tehdään asioita ja kuljetaan erilaisissa tilanteissa, jotta osataan arvioida sen luonneominaisuuksia), seuraa rotua, on näkyvä, on valveutunut ja osaa vastata sinulle kaikenlaisiin kysymyksiin liittyen rotuun. Jos ei osaa, hän osaa etsiä sinulle tarvitsemasi tiedon.

Nartun astuttaminen laadukkaalla, edellä mainitut kriteerit täyttävällä uroksella ei tokikaan ole ilmaista. Uros on myös hyvin hoidettu, mahdollisesti kovastikin kilpailutettu ja useaankin kertaan jo elämänsä aikana terveystutkittu eli siihen on myös jo käytetty aikaa, vaivaa ja rahaa. Näinpä jo jälkeläisiä omaavalle urokselle saa maksaa hinnoittelusta riippuen 150-300 euroa hyppymaksua ja samat / pentu. Eli käytännössä helposti yhden pennun hinta menee urokselle. Oman lisänsä kuluihin tuo tietysti matkustaminen uroksen luokse, monesti useita kertoja ja esim yöpymiskustannukset, kun jäät kaukana olevalle paikkakunnalle odottelemaan seuraavaa astutuspäivää. Pakastesperman tuottaminen ja se kaikki proseduuri keinosiementämiseen liittyen on sitten ihan oma sirkuksensa, myös kulupuolelle.

Kantavan nartun kuluihin tulee tietysti ruokinnassa hiukan ekstraa sekä madotuksia. Samoin kuluihin saattaa tulla progesteronimääritys (mikäli astutus ei ole mahdollista hoitaa esim. niin, että uros tai narttu vierailee jonkin aikaa toistensa luona) ennen astutusta, tiineysultra ja jotkut ottavat aina myös röntgenin hiukan ennen synnytystä (itse en ota, ellei narttu ole aivan valtava, koska en usko sen tekevän hyvää pennuille). Näiden hinta vaihtelee, mutta jos nämä kaikki otattaa, niin puhutaan useammasta satasesta.

Pentujen omiin kuluihin saattaa huonolla onnella tupsahtaa heti alkuun keisarinleikkaus. Se maksaa maltaita riippuen ajankohdasta. Pentujen alku menee kevyesti äidinmaidolla, mutta pennuille tulee myös madotukset muutaman kerran ennen luovutusta ja noin kolmen viikon iässä aletaan syömään sitten jo ”oikeaa ruokaa” äidinmaidon rinnalla.
Narttujen ruokahalu imetysaikana on moninkertainen normaalikulutukseen verrattuna, joten tuona aikana myös ruokintakulut nousevat tuntuvasti.

Pennut tarkastetaan eläinlääkärillä ennen luovutusta ja ne saavat myös niskaansa mikrosirut. Tämä tekee noin 60-80 €/pentu.
Pennun rekisteröiminen kennelliiton rekisteriin maksaa halvimmillaan (edellyttää tiettyjen sääntöjen noudattamista sekä kennelliiton, että rotuyhdistyksen jäsenyyttä) 35€/pentu. Nykyään tämän lisäksi kasvattaja maksaa vielä 10€/pentu Ruokaviraston rekisteröintimaksua.
Pennuille dna passi maksaa noin 80 €/pentu, mikäli sellainen halutaan myös ottaa.

Tästä päästäänkin siihen, että vastuullinen kasvatustyö ei ole kannattavaa, jos sitä tekee rahan takia ja pienellä volyymilla. Sitä tehdäänkin siksi, että halutaan säilyttää rodussa korkea taso ja pyrkiä saamaan ihmisille terveitä, mukavia ja kauniita rotunsa edustajia.
Tässä vaiheessa, 4 pennun pentueella laskettuna, mennään jo ilman keisarinleikkausta ja mitään progeja tai tiineyskontrolleja, vain pakolliset kulut ja vastuulliset terveystarkit,  yli 2000 euron kuluissa. Eli vaikka kasvattaja tekisi pentueen ajatuksella, että hän saa siitä itselleen yhden hyvän pennun ja kolme menee myyntiin tai sijoitukseen, ei kaiken työmäärän ja ajankäytön huomioiden viivan alle jää plussaa juurikaan. Verottaja vie vielä ison osan.
Kiinanharjakoirissa rotukerho ei ole huolehtinut siitä, että rotu olisi pevisassa, joten vastuullinen, koiransa laajasti tutkiva kasvattaja ei saa laittaa mitään terveystarkastuksia vähennyksiin (tai voihan sitä yrittää, mutta jos verottaja tekee tarkastuksen, tulee perään iso lasku, jos on vähentänyt mitään ”omin päin”). Näin ollen ei olekaan ihme, että rodun parissa hyvin suuri osa kasvattajista ei ole motivoitunut tarkastamaan tai pitämään tarkkeja ajan tasalla.

Pentujen kuluihin (joita ei myöskään voi vähentää verotuksessa) voidaan myös laskea kasvattajan henkilökohtaiset pentupaketit. Mitä ne sitten kenelläkin sisältää, on kasvattajan omassa harkinnassa. Monet laittavat jotakin itsekin hankkimaansa. Nykyään myös esim ruokafirmoilta ja koiratarvikemyymälöiltä saa jonkinlaisia pentupaketteja pentujen matkaan.

Peräluukkupennuilla kulut on karsittu minimiin. Koirat eivät yleensä elä edes lajityypillistä elämää, vaan makaavat rajatuissa tiloissaan tuotantoeläiminä tai vaihtoehtoisesti tarhan perukoilla. Siksi en suosittele sellaisen ”koiranjalostuksen” suosimista millään muotoa. Vaikka nämä paperittomien pentujen tuottajakoirat eläisivät olohuoneissa ihmistensä keskuudessa ja eläisivät suht normaalia, virikkeellistä elämää, se ei silti vielä takaa minkäänlaista mitattavaa laatua, koska sellaista ei ole. Mutulla mennen tullen sekä kasvattajan että ostajien toimesta, ei kannata koiria maailmaan lisätä.

Rotukoiran hankintaa ei kannata pelätä sellaisesta syystä, että sen kanssa joutuisi esim. ravaamaan näyttelyissä. Kasvattajissa on eroja. Kyllä kasvattajat kertovat mitkä pennut he haluavat näyttelykoteihin ja mitkä pennut voivat aivan hyvin muuttaa kotikoiriksi. Myös näyttelykoirat ovat kotikoiria, ainakin meiltä lähtevät pennut.

Samankaltaiset artikkelit